Tämän sivun kuvat ovat ruutukaappauksia macOS:n ColorSync-työkalun havainnollistuksista. Se on mainio vehje, käy kokeilemassa! Sillä voi vertailla eri väriprofiilien kattavuutta toisiinsa nähden.
Katso myös: CMYK-arvot eivät ole absoluuttisia.
RGB-väriarvo 255,0,0 ei tarkoita mitään tiettyä punaista, vaan
pelkästään käytössä olevan väriprofiilin voimakkainta punaista. Se on eri
väri esimerkiksi sRGB-väriprofiilissa (sRGB IEC61966-2.1) ja
AdobeRGB-väriprofiilissa (engl. color space, "väriavaruus").
Alla olevassa kuvassa on päällekkäin nuo kaksi väriavaruutta. AdobeRGB yltää
pitemmälle – sillä saa tehtyä voimakkaamman punaisen kuin sRGB:llä, vaikka
kummassakin voi määritellä "maksimipunaisen, jota punaisempaa ei voi olla" (tuo
aiemmin mainittu 255,0,0).
Tämän vuoksi on tärkeää tietää / ilmoittaa, mistä väriavaruudesta eli ICC-profiilista puhutaan, kun puhutaan jostakin RGB-väristä esimerkiksi logossa tai brändiväreissä. Vinkki: kannattaa valita sRGB.
Kun vertaillaan eri väriavaruuksia toisiinsa, tai puhutaan ylipäätään täsmällisesti väreistä, tarvitaan jokin absoluuttinen koordinaatisto, johon värit voidaan kiinnittää. Lab-värimalli on kehitetty tähän tarpeeseen. Mikä tahansa väri voidaan ilmaista täsmällisesti Lab-värinä.
Se on sitten eri asia, miten väri havaitaan. Siihen vaikuttavat mm. valaistus, värin vieressä olevat toiset värit, katsojan ikä eli silmän näkösolujen kunto, mahdollinen värisokeus jne.
Kaikki tietokoneiden ja puhelinten ruuduilla olevat värit muodostuvat punaisen, vihreän ja sinisen valon sekoituksesta. Näytöissä on vieri vieressä tuon värisiä pieniä valopisteitä, yhteensä kolme kappaletta yhtä pikseliä kohti. (Katso suurennuslasilla!) Tähän käyttöön tarvitaan kuvia ja värejä, jotka ovat RGB-muodossa.
Lähes kaikkien painotuotteiden ja tulosteiden värit tehdään sekoittamalla syaania, magentaa ja keltaista painoväriä, ja usein myös mustaa. Ilman mustaakin kyllä pärjäisi, mutta sillä on kätevä tehdä tekstit ja sitä käyttämällä voi säästää muiden värien kulutuksessa. Esimerkiksi valaistuissa paperisissa mainoksissa kadunvarsilla ja bussipysäkeillä voi nähdä nämä kaikki värit paljaalla silmällä. Kun tehdään näitä kuvia, värit on määriteltävä CMYK-väreinä.
Kun pitää "keksiä" uusi väri, vaikkapa logoon, kumpi on silloin parempi? Yleensä sitä tarvitaan sekä RGB- että CMYK-muodossa.
Alla olevassa kuvassa on päällekkäin RGB-väriavaruus ja sen sisällä pienempi CMYK-väriavaruus (joka ei kuitenkaan mahdu ihan kokonaan RGB:n sisään – tähän palataan jäljempänä).
Jos valittu väri on kummankin väriavaruuden sisäpuolella, se on helppo muuttaa järjestelmästä toiseen ja takaisin, ilman että se muuttuu – eli ilman että sen sijainti Lab-koordinaatistossa muuttuu. Sen sijaan jos väri on sellainen, että sen voi ilmaista sijaintina RGB-avaruudessa mutta ei CMYK:issä, joudutaan valitsemaan: mikä arvo värille annetaan, kun RGB-väristä tehdään CMYK-väri? Se on kompromissi, mutta lohdullista kyllä, se voidaan tehdä niin että värin sisältävä kuva näyttää senkin jälkeen ihan hyvältä.
Tuo muutos kannattaa kuitenkin tehdä niin myöhään kuin mahdollista, ja se kannattaa tehdä vasta sitten, kun tiedetään minkälaiseen painoprosessiin kuva on sillä kertaa menossa. Painomenetelmissä on eroja, ja tuo muutos RGB:stä CMYK:iksi voidaan tehdä lukemattomilla eri tavoilla. Kun se tehdään, pitää tietää mitä on tekemässä ja onko se painoprosessin kannalta paras vaihtoehto.
Jos taas rajoitutaan alun perinkin pelkästään niihin väreihin, jotka voidaan toistaa yhtä hyvin niin RGB- kuin CMYK-ympäristössä, joudutaan tyytymään varsin hillittyyn väripalettiin sähköisessä julkaisussa. Siellä on totuttu voimakkaampiin, kirkkaampiin väreihin.
Pantone-värijärjestelmä perustuu siihen, että värejä valittaessa ja niistä keskusteltaessa katsotaan fyysisiä väriviuhkoja, joihin on huolellisesti painettu kaikki tietyn Pantone-kokoelman värinäytteet.
Samat värit ovat saatavilla myös kuvankäsittely- ja taitto-ohjelmissa, ja niitä vastaaville painoväreille on omat tarkkaan määritellyt reseptinsä ja mitattavissa olevat valonheijastusarvonsa.
Pantone-värin valinta on yksiselitteisin ja käytännöllisin tapa valita logolle tai brändille väri. Se on hyvä lähtöpiste, jonka pohjalta voidaan sitten tarvittaessa tehdä sRGB-väri sähköisiin julkaisuihin ja CMYK-väri niihin tilanteisiin, kun painossa ei voida tai haluta käyttää erillistä Pantone-väriä (kuten vaikkapa sanomalehdessä).
Luet tätä sivua todennäköisesti sellaisella näytöllä, joka osaa näyttää lähes kaikki sRGB-värit, mutta ei suinkaan kaikkia AdobeRGB-värejä. Monitorit, jotka pystyvät toistamaan kaikki AdobeRGB-värit, ovat ihan eri hintaluokassa. Onneksi olkoon, jos sinulla on sittenkin sellainen! Hyvin harvalla on, ja verkkojulkaisussa onkin sovittu standardiksi sRGB.
Joillakin kameroilla voi ottaa kuvia, jotka tallennetaan AdobeRGB-väreissä.
Alla olevasta kuvaparista nähdään, mitä iloa AdobeRGB:stä voi olla. Jotkin sinisen ja vihreän tummat sävyt voidaan saada aikaiseksi CMYK-menetelmällä, mutta ei RGB:nä. Tämä ero kapenee, jos käytössä on AdobeRGB-värimalli.
Jos luottaa kameraansa, eikä kuvan väreille tarvitse tehdä paljoakaan, voisi olla järkevää pitää kuva AdobeRGB-muodossa kunnes se muutetaan (tarvittaessa) CMYK-muotoon painamista tai tulostamista varten – vaikka ei pääsisikään näkemään kaikkia mahdollisia värejä monitorillaan.
Toisaalta voi elää ihan hyvän elämän ja tehdä hienoja kuvia myös niin, että ottaa kuvansa sRGB-muodossa eikä koskaan käytä laajempaa väripalettia. (Mahdollisille tulevaisuuden lukijoille tiedoksi: tämä on kirjoitettu vuonna 2020.)
Minulla ei valitettavasti ole luetella lähteitä, joihin ylläoleva perustuu. Olen omaksunut tämän tiedon monista eri lähteistä: sekä kirjallisuudesta että erinäisistä värinhallintakoulutuksista ja workshopeista, suomalaisista ja kansainvälisistä.
Olen ollut painotalossa pre press -työntekijänä ja digipainajana 2000-luvun alussa, kun siellä siirryttiin yritys ja erehdys -menetelmästä ja räätälöidyistä CMYK-muistilapuista monitoreiden ja painokoneiden kalibrointiin perustuvaan värinhallintaan.
Sittemmin olen syventänyt aihepiirin tuntemustani sitä mukaa kun olen opettajan työssäni esitellyt näitä asioita graafisen ja media-alan opiskelijoille ammatillisella toisella asteella.
Olen myös tehnyt yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten kirjapainojen kanssa taittajan ja graafikon ominaisuudessa.