Lautapelit junamatkalla

Junalla matkustaminen on kaiken muun hyvän lisäksi mukavaa siksi, koska silloin voi pelata lautapelejä.

Pelilaatikoita: Azul, Carcassonne, Catan, Port Royal ja Dale of Merchants - sekä mittanauha.
Catan-pinon päällä olevalla mittanauhalla pystyi tarkistamaan etukäteen, mahtuisiko peli pöydälle.

Otimme pitkälle matkallemme mukaan yhteensä yhdeksän tiiviisti pakattua lauta- ja korttipeliä, joiden joukkoon lasketaan tässä myös yksi tavallinen pelikorttipakka, jolla pelattiin vain pokeria:

  1. Azul
  2. Hnefatafl
  3. Catan
  4. Carcassonne (lisäosilla)
  5. Munchkin
  6. Port Royal (lisäosalla)
  7. Dale of Merchants (lisäosalla)
  8. Pokeri
  9. Haaste (matkaversio)

Pelejä otettiin mukaan myös vuokratalolla vietettävää viikkoa varten, mutta siellä ei lopulta juuri pelattu. Pitkällä junamatkalla on parhaiten aikaa pelata lautapelejä, kun tekemistä ei ole tarjolla liikaa.

Istumapaikkoja varatessamme valitsimme vastakkaiset paikat pöydän ympärillä aina kun mahdollista. Niitä oli lähes kaikissa junissa. Tanskan junissa kaikki paikat olivat sellaisia! Tämän sivun lopussa esitellään erikseen joukko VR:n pöytämalleja.

Pelit, joissa on pelilauta

Pelit on jaettu tässä kahteen kategoriaan: peleihin joissa on pelilauta ja korttipeleihin. Missään näistä peleistä ei kuitenkaan ollut yhtä isoa ja yhtenäistä pelilautaa.

Korttipelit oli helpompi saada sopimaan erikoisimmille pöydille, vaikka joidenkin kohdalla pitikin miettiä, mahtuuko sitä pelaamaan kunnolla. Korttipeleistä Munchkin ja Port Royal vaativat eniten tilaa.

Azul

Azul-peliä neljällä pelaajalla.
Tanskalaisissa junissa kaikilla oli tällainen pöytäpaikka.

Emme olleet pelanneet Azulia ennen tätä matkaa. Portugal-aiheinen peli haluttiin kuitenkin mukaan, olihan matkan ääripäässä juuri Portugal. (Myöhemmin kävi ilmi, että pelin ulkoasu on saanut vaikutteensa nimenomaan Sintrasta. Sinnekin piti sitten päästä.)

Peliä on miellyttävä käsitellä ja katsoa, ja pelata myös. Isohko pelilaatikko sai tulla mukaan sillä verukkeella, että sen sisään mahtui monta muutakin peliä, kun pakkauksen muoviosat jätti kotiin.

Monta peliä sisäkkäin samassa laatikossa.
Azulin laatikkoon mahtui myös Hnefatafl ja Munchkin (ja sen sisälle vielä matka-Haaste).

Hnefatafl

Hnefatafl-pelissä mustan vuoro hyökätä.
Aika mones yritys saada valkoinen kuningas kiipeliin.

Hnefatafl eli ”viikinkien šakki” tuli mukaan osittain pieneen tilaan menevän pelilautansa vuoksi, osittain lyhyen keston vuoksi. Ja hienon ulkonäkönsä…

Peliä pelatessa voi aina miettiä, ovatko sille jälkikäteen päätellyt säännöt sittenkään ehjät, ja voittaako valkoinen aina. Sopiva peli, jos tilaa tai aikaa on niukasti.

Catan

Vaikka Catan (aikaisemmalta nimeltään Settlers of Catan) vaatii vähintään 52 cm syvän pöydän, sitä mahtuu pelaamaan yllättävän monessa junassa – tässä saksalaisen ICE-junan kuuden hengen osastossa. Pöydän ympärille mahtuu vain neljä ihmistä, mutta se ei haittaa, sillä peliin ei voisi enempää ottaakaan ilman lisäosaa.

Catan mahtuu samaan tapaan myös ruotsalaisen X2000-junan pöydälle.

Catan-pelilauta pöydällä kuuden hengen osastossa.

Nopan heittämiselle, korttitelineille ja nappulavarastoille jäi tarpeeksi tilaa.

Noppien heittoa Catan-pelissä.
Peli muuttuu ratkaisevasti, kun samaa saarta asuttaa kolmen sijasta neljä heimoa.

Peruspelin osat mahtuivat juuri ja juuri lisäosan laatikkoon. Kunhan otti mukaan vain yhden pistetaulukon, ja sehän kyllä riittää varsinkin jos peli on tuttu.

Catan-peruspeli pakattuna 5-6 pelaajan lisäosan laatikkoon.

Carcassonne

Carcassonnea pelattiin pari kertaa. Lisäosista käytettiin suurin osa laatoista, mutta näillä kerroilla ei kaikkia sääntöjä.

Carcassonnen hyvä puoli on se, että pelialueen muodolla ei ole kauhean paljon väliä. Pitää vain sopia, miten menetellään maailman reunalla. Sen sijaan jos junan pöydällä on paikat mukeille, Carcassonnen pelaaminen käy hankalaksi.

Tämä saksalaisen IC-junan pelipöytä osoittautui vähän liian kapeaksi, kun molemmat katedraalit sattuivat ilmestymään yhden laatan etäisyydelle reunasta…

Carcassonnen peruspeli ja lisäosien laattoja junan pöydällä.
Valkoiset ja oranssit nappulat tuovat pientä vaihtelua vanhaan peliin.

Myös Carcassonnen pelilaatikkoon on saatu mahtumaan tavallista enemmän pelattavaa poistamalla alkuperäiset sisäpahvit:

  • Kaksi peruspeliä (vasemmanpuoleiset pitkät rivit),
  • neljä isoa lisäosaa,
  • yksi minilisäosa (yleensä laatikkoonsa jäävä Lossit) ja
  • kaksi jokea (I & II, aina pelissä).

Nappuloita on ostettu kaksi sarjaa lisää, joten tämän kaiken voi myös jakaa kahdeksi samanaikaiseksi peliksi.

Yhdessä tavallisessa Carcassonne-laatikossa väliseinin eroteltuna kaksi peruspeliä ja useita lisäosia.

Korttipelit

Munchkin

Munchkin on erittäin hauska peli. Tai kuten sen takakannessa sanotaan:

”Munchkin-korttipelissä koet luolaseikkailun huuman ilman kaikkea turhaa roolipelisäätämistä. Voit keskittyä hirviöiden tappamiseen ja taikaesineiden keräämiseen. – – Munchkin on nopea ja höpsö peli, jonka ääressä mikä tahansa peliporukka muuttuu hysteeriseksi. Ja sillä välin kun muut nauravat, on sinulla hyvä tilaisuus varastaa heidän kamansa.”

Vasta paluumatkalla jossain Tanskan paikkeilla huomasimme viimeisetkin säännöt, ja pelasimme peliä ehkä vihdoinkin oikein. Levelit merkkasimme puutikuilla (jotka oli otettu mukaan pokerirahoiksi) tai Azul-nappuloilla.

Munchkin-peli tanskalaisen EC-junan pöydällä, levelit merkittynä puutikuilla.
Munchkin lähellä loppua. Levelit merkitty Azul-pelin laatoilla.
Munchkin-kortteja.

Korttipelien tilantarvetta voi hillitä pinoamalla kortteja tällä tavalla päällekkäin.

Port Royal

Pitkäaikaista suosikkiamme Port Royalia laajennettiin lisäosalla, joka tuo muutaman uuden kortin lisäksi kolme aivan uutta, kiinnostavaa pelimuotoa: yhteistyöpelin (ensimmäisessä kuvassa), samojen lisätoimintojen pelaamisen omiin nimiin (mahdollisesti toisessa kuvassa) ja yksinpelin (kolmannessa kuvassa).

Port Royalin vaatima tila riippuu pelityylistä. Ja toisin päin.

Port Royal -yhteistyöpeli junan pöydällä.
Port Royal ja lisäosa keskikokoisella junan pöydällä.
Port Royal -yksinpeli.
Yksinpeli mahtuu pienellekin pöydälle. (Tässä TGV:ssä Ranskassa.)

Dale of Merchants

Tätä suomalaista uudehkoa peliä pelasimme peruspelillä ja lisäosalla. Korttivalikoimaa muuttamalla Dale of Merchants -pelikerroista saa hyvinkin erilaisia.

Kaksinpelille riitti pienimmillään niinkin pieni tila kuin kaksi yksittäistä selkänojapöytää. Peliä voisi pelata myös kahden hengen joukkueilla, mutta sitä emme vielä kokeilleet.

Dale of Merchants -kaksinpeli junassa.
Kaksinpeliä Espanjassa, matkalla länteen.
Dale of Merchants -nelinpeli.
Nelinpeliä Ranskassa. Mukana satunnaisuutta lisäävät nopat.

Pokeri

Pokeri on kaikkein nopein peli, jos vain malttaa olla kynimättä muita vararikkoon. Rahaksi oli varattu askartelutikkuja, mutta Port Royalin kultarahat oli prameampi valinta kun tikut olivat ulottumattomissa.

Tätä kuvaa otettaessa satuimme olemaan Monacossa ja aika tarkkaan Monte Carlon kohdalla, matkalla Milanosta Marseilleen. Tulipa pelattua pokeria Monacossa!

Pokerissa rahana Port Royal -pelin kultakolikot.

Haaste (matkaversio)

Alun perin varsin isossa laatikossa myytävä koko perheen seurapeli Haaste mahtui matkaversiona toisen pelin laatikkoon. Sitä pelattiin vasta perillä.

Haasteen matkaversiossa on rajoituksia vedonlyöntiin käytettäville summille sekä määrätty päättymisvuoro. Myös tehtävät ovat erilaisia.

Munchkin-laatikon sisällä matka-Haaste ja sen tiimalasi.

Junien erilaiset pöydät lautapelien kannalta

Tälle sivulle oli tarkoitus luetella tarkasti, missä junissa tuli pelattua mitäkin pelejä, eli mitä ainakin mahtuu kullekin pöydälle, mutta niissä oli lopulta aika vähän eroja. Viimeisenä luetellut korttipelit mahtuivat pöydälle kuin pöydälle.

Eräällä toisella matkalla Port Royal viritettiin poikkeuksellisen pienelle pöydälle, vaikka aikaakaan ei ollut täysimittaiseen peliin. Voittoehdoksi sovittiin sillä kertaa alempi pistemäärä, olisiko ollut 7 pistettä. Tähän mennessä pienin pelipöytä on ollut roskiksen kansi – kun vastakkaisten paikkojen välissä ei ollut pöytää – joka oli kuitenkin riittävän kokoinen Läpsyn pelaamiseen.

Matkamme aikana kohdallemme osuneista junista parhaat pelipöydät olivat tanskalaisissa junissa (ylläolevissa kuvissa Munchkin– ja Azul-pelien alla) ja pienimmät neljän hengen pöydät olivat VR:n muuten mainioissa junissa (”suippo violetti pöytä” alla viimeisenä).

Neljän hengen pöydät VR:n Pendolino- ja IC-junissa

VR:n Pendolino-junissa on avattavat pöydät, jotka ovat ehkä vähän pienempiä kuin allaolevissa kuvissa olevat IC-junien avattavat pöydät, ja niissä lienee aina paikat juomille.

IC-junissa on useita erilaisia pöytiä. Valitettavasti lippuja ostaessa ei voi tietää, minkälainen pöytä missäkin junan vaunussa on – samassa junassa voi olla näitä kaikkia! Ravintolavaunun yläkerrassa on kuitenkin vain yhdenlaisia pöytiä. Ne paikat ovat lisämaksullisia muille kuin sarjalipun käyttäjille.